three is the magic number

nain suuren hiljaisuuden jalkeen voisin jopa palata blogaamisen aarelle!

silla onhan vapaa-aikani taas kasvanut vallan uudenlaiseen potenssiin opiskelujen uuden aloituksen/jatkamisen/paluun jalkeen. jos kuitenkin summa summarum puhuisin elamastani aikajanalla 20 May - 23 October, puhuisin sanoja kuten orjamainen tyoskentely ja huima urakehitys naistenvaatekaupassa, aurinkoinen ja ok lammin mutta lyhyt kesa talla saarella, monenmonet tuopit muttei terassilla (terassit on... olematon kasite taalla), pikainen ja hikinen ja huonosti organisoitu suomiviikko elokuussa, elokuvien katselun lopettaminen ja kirjojen lukemisen aloittaminen, pillifarkut, musiikkiskenen ja -maun muussantuminen yhteen mohkaleeseen jota kuvaisin ilmaisulla "immature drunken harhailu and self deception". eli lily allenia paremmaksi ei makuni koskaan paassytkaan, lisaksi kanssaihmiset ovat alkaneet huolestuttavasti seurata joutavuuksia kuten james blunt, james morrison, paolo nuniti mika lieneekaan ja niin edespain. suht turha ja syksyn odotuksessa vierahtanyt lineaariseksi mieltyva aika siis. ainoa saavutukseni josta olen ylpea ja joka edelleen kantaa hedelmaa oli vaatekomeron osto ja maratonin omainen kokoamisrupeama yksin kuuden tunnin sisalla heikkona sunnuntaina - ilman tyokaluja ja pelkkien ruokailuvalineiden avulla! ristipaaruuvari tai voiveitsi, erilaisia mutta silti samanlaisia.

nyt siis olen loytanyt tieni taas yliopiston yleissivistavaan ja turvalliseen ajattomuuteen, jossa viikot vain vaihtuvat ja usein hymyilyttaa. filosofia on osoittautunut erittain mielekkaaksi alaksi tassa, eika se kv politiikkakaan mitaan kovin kakkaa ole. esseita ja keskustelupiireja riittaa hartioilla kannettaviksi mutta muuten olen perin rauhallinen ja tyytyvainen itseeni vaihteeksi taas.

eilen valvoimme ja pelasimme pelia jossa arvotaan kuka joutuu juomaan vodkaa tuopeittain ja kuka saa juoda omaan tahtiin omia juomia. kolmeen asti valvoimme ja pepe selvisi myos huomattavan vahilla vammoilla havittyaan nelja kierrosta viidesta. herasimme kun kello oli niin paljon etta olisi jo pitanyt olla ihmisten ilmoilla. niin kay usein, jos ei varaudu siihen etta nukahdettuaan ihminen saattaa olla jopa vasyneempi kuin nukkumaan mennessaan ja ajantaju hamartyy, eika taianomainen itsestaan heraaminen valttamatta tapahdu haluttuna ajankohtana. niin.

huomenna ensimmainen varsinainen matkailuni pois pohjois-irlannista mutta ei suomeen vaan lontooseen! taman mahdollistavat opiskelijan aikataulu ja lainarahoilla elely, joita haluaisin nyt tassa yhteydessa kiittaa. tapaan rakkaat tyttolapset tampereelta ja aion olla hyvalla tuulella ja paastaa sieluni irti kaikenlaisista taakoista mita nyt tuntuu joskus olevan kun kotona yksinaan ulkomaankielisia tv-ohjelmia tuijottelee.

terveissii vaan kaikille ja toivottavasti tasta nyt tulee vahan vahvempi tapatottumus tasta paivittamisesta. ja, jos korvissasi ja laheistesi luona soiva musiikki alkaa vituttaa ja oma arviointikyky tuntuu pettaneen, voit aloittaa kuuntelemalla Magic Numbersien version Smithsien sydantamusertavasta "There is a light that never goes out". se auttoi allekirjoittanutta ja olenkin sittemmin lahes saavuttanut snobistisen olotilani hyvan musiikin ystavana.

heii vaan.

soi: Nick Cave: Disco 2000

laajeneva maailmankaikkeus ympärillään

"moni kuollut on kotiinsa
moni on matkalle jäänyt
kun mä sanon voisit jarruttaa
sä sanot että silloin just kaadut
kun sä luulet et selviät aina
kun yhdeksän henkeä kissallakin on"

hehei, ja maritta kuulalla voi alkaa kevät! kohta tasan kuukauden on ollut lokoisaa työnhakua ja yliopiston hakusivuston tarkkailua, kun kiehtoo että mihinkähän seuraavaksi alkaisi. joka paikkaan on haettu että olisi sitten niitä vaihtoehtoja myös. (ei enää ikinä puhelinkeskukseen!)

tänään olin vaatekaupassa haastattelussa, eli ei ihan huonosti (?) mene. vappuna oli ikävä lakkia, koskea ja simaa jopa, mutta onneksi oli terassikeli kuitenkin ja muutenkin nättiä. poika on oppinut tekemään perunamuussia suomalaisittain ja itse osaan paistaa kokonaisen kanan niin että saan tehtyä siitä ruokaa. ihan mielenkiintoista.

olen tässä aikani kuluksi myös käynyt 120 punnan arvoisalla hammaslääkärillä hampaanpoistossa - voin tosin väittää että kokemus oli joka pennin arvoinen, satun omaaman jonkinasteisen kammon niitä poria ja teriä ja limaimureita kohtaan, mutta kellään ei ollut kiire ja lapselle selitettiin perinpohjaisesti kaikki vaiheet (ja ne ei käyttäneet minkäänlaisia laitteita joista olis tullu semmonen hammaslääkäriääni!) mahtava meininki oli tohtorilla joka oli myös käynyt kiskomassa nigerialaisten purukalustoja viime vuonna ihan vaan hyvää tehdäkseen. tykkäsin. sen sukunimi oli jaffa, helppo muistaa jos käyttää hedelmiä. lisäksi sain pinkkejä kipulääkkeitä, joista olin suht leuhkana ne kolme päivää kun kuuria kesti.

hirveä hinku ostaa uusi kunnon kamera, argosilla on ale :/ en tiedä. mattoakaan ei olla saatu ostetuksi, mutta toisaalta sohvakin menee ihan kuraiseksi niin nopeasti että ehkä parempi jatkaa helppohoitoista laminaattiarkea.

"älä siinä vingu, oo kuin pikkulinnut, laula kanssamme kaunis laulu!"

vielä kun suomeen pääsisi pyörähtämään, niin olisin aika mielissäni tästä että illalla yhdeksältä on vielä valoisaa.

soi: Maritta Kuula: Pikkulinnut

lauantainen, ei jaksais

Stormontissa on tänään George Bestin hautajaiset. kukkulalla on parlamenttirakennus, jossa ei juurikaan ole parlamenttia mutta rakennusta ylläpidetään - jos vaikka joku päivä kaikki pääsisivät puheväleihin. periaatteessa Stormont näkyy meidän ikkunoista mutta on aika kaukana ja varsinkin tänään kun on taas pirteä sumusadepäivä, niin ei juuri saa selvää, miten paljon yleisöä on kerääntynyt sinne mäelle viidennettä beatlea hyvästelemään. itse Best haudataan kai jonnekin itä-Belfastiin, aika lähelle pojan vanhempien kotia.

pitäis mennä ostamaan loput joululahjat ja postittelemaankin niitä jo mutta kuume ei hellitä :( olin torstain pois töistä ja eilen samoin ja tänään on ihan vapaapäivä mutta hermostuttava pääkipu vaan pysyy. kuumemittari on särki eikä olla saatu ostettua uutta ja poika meni töihin aamulla ja tulee illalla ja siksi on pakko mennä ulos tänään ja apteekkiin itse. phy-yhyy-yy, siellä sataa. ei haitannu ku olin kipeenä työpäivinä mutta kun on vapaa viikonloppu ni vois tuota olla muutakin tekemistä ku hikoilla sängynpohjalla ja lantrata Ribenamehua kuumalla vedellä.

en tosiaan jouluksi suomeen aio, ja olen kovasti mobilisoinu sukulaisia lähettämään mulle kirjoja suomesta joululahjaksi (hermot menee, oon lukenu ne parit pokkarit jotka tänne matkaan otin niin monta kertaa ettei paljon nappaa enää). lisäksi muutama marimekkohenkinen lahja on pitänyt tilata belfastin sukulaisille ja kavereille (ja jos seccoshop ei suostu toimittamaan juttuja ulkomaille ni grrrmrr! mulla ei oo pojan pikkusiskolle muuten mitään lahjaa tai edes ajatusta mitä hankkisin ja gootihtava tuskin siitä piristyy :|)


eilettäin olin ruokakaupassa vaikkakin hiukka kipeenä, ja olin kamalan vaikuttunut tuosta: kuvioitu kinkku! yleensä se on kuulemma nallen pärstä siinä leikkeleessä, thus the name mutta jouluksi olivat lätkänneet erilaisen kuvion. metkaa.


täälläkin satoi lunta viime viikolla. tää kaupunki alkoi näyttää joltain slovakialaiselta alppikylältä, jotenkin harmaa ja ruma (luultavasti slovakialaiset kylät ei oo millään lailla rumia tai harmaita mut muistelen vaan niitä paikkoja joita nähtiin junan ikkunasta bratislavaa ennen ja jälkeen). onneks yleensä on vuoret vihreinä ja talot punaisina.

mutta suomi tulee tammikuun lopussa agendalle ja jotain hiihtämistä ois tarkotus harjotella kainussa ja tampereella. just ku päätettiin että lähdetään suomeen 21.1., ni saatiin tietää että Strokesin keikkahan se samana päivänä belfastissa villitsee. sitten kävi informaatiokatkos ja melkein konflikti kai, ja ilmeisesti Strokes haaveet on nyt unohdettu ja tampereella vaikutetaan lauantai-iltana. muutenkin tää kotielämän tiedonvälitys on ollu jäissä kun kuumeessani puhun aika sujuvasti suomea ja englantia sekaisin, eikä sillä tavalla voi saada selville esimerkiks että miks kylpyammeeseen ei saa valutettua kuumaa vettä vaan se vesi alkaa tulla jäähtyneenä noin puolessa välissä ennen kuin amme on täynnä.

nyt kuumemittariostoksille, latua!


soi: Coldplay: Swallowed in the sea

röissä ja muualla (harvemmin)

uijui!

kuukausi ja ylikin ilman elonmerkkiäkään. ilmeisen kovasti on työmaailma lapsen imaissut mukaansa.

tosiaan, vietin neljä viikkoa koulutuksessa tuohon puhelimeen puhumiseen. töissä nimenomaan ja asiakaspalvelijattarena. ne neljä koulutusviikkoa menivätkin pitkiä kahvitaukoja pidellen ja kaikennäköisiä kieliä kuunnellen. oli huisia, ja kaikki ihmiset on huiseja myös. perin mukavas työympäristö, kukaan ei oikein tiedä miksi sattui juuri tuohon työpaikkaan juuri tähän kaupunkiin päätymään, mutta kaikki on aina samanaikaisesti joko äärettömän mielissään, kauhuissaan tai ihan vaan vittuuntuneena koko touhuun.

varsinaisen työn alettua onkin ollut sitten aika hiljaista. kaikki ulkkarit kollegat töissä on ollu palasina, ma mukaanlukien, koska me vastaillaan amerikkalaisten kysymyksiin luultavasti maailman tappeimpaan tappiin asti. näillä näkymin ranskalaiset siirtyy eurooppakuuluvuuteen kodakillla helmi-maaliskuussa, britit samoihin aikoihin ja nordic-linjojen avautumista nyt en edes uskalla arvailla. huhtikuussa, ehkä toukokuussa. pitää opetella siis lausumaan ma'am ja sir paljon vakuuttavammin, muutaman kerran olen jutellut melko tunteellisten amerikkalaisten kanssa. sinänsä ovat asiakkaina varmasti auliimpina kertomaan ongelmistaan ja myöskin uskaltavat soittaa melko simppeleidenkin ongelmien kanssa, joita on juhlaa päästä ratkomaan. niille tulee hyvä mieli, tai ainakin kuulostaa siltä että ne hymyilee leveästi puhelimessa. aina ne telkkarissa ainakin.

toiseksensa työajat ei sitten ihan olleetkaan ne ysist viiteen, vaan koskapa amerikaanien soittoja kieli pitkällä vastaan otetaan, myös tunnit on venytelty paikallisiin toimistotunteihin. tarkoittaa että nonanna lapsi itsensä työmaalle vie kahdeksi ja pääsee suurin piirtein yhdentoista pintaan kotiin. iltasella. mehut on vienyt tämä tämänlaatuinen urheilu, että muu elämä on aikalailla kotiympyröissä ja lähiseuduilla, ei isompia reissuja olla tehty.

huomaa, että ikävä kouluun on kova. olen lueskellut pojan esseerunkoja ja on ihan kiva kun joku juttelee mulle älykkyyden sosio-ekonomisesta aspektista, vastapainona sille että töissä yritän selittää eroa kauttaviivan ja kenoviivan välillä (se toinen on siinä kysymysmerkin alla oikealla ja toinen siellä vasemmassa alakulmassa, sir). en ole kyllä vieläkään ihan hahmottanut mihin akateemisesti suuntaan ensi syksynä, ehkä kuitenkin vielä kerran yrittäis sitä kv-politiikkaa. no en tiiä. hirveän kaukaiselta tuntuu, mut toisaalta hyvä, että se mitä nyt touhuan on niin erillään kaikesta tuosta. kunhan siellä pöytänurkkauksessani juttelen ja välillä italialaisten, ranskalaisten, ruotsalaisten ja hollantilaisten kanssa hihittelen.

ja hienointa yksi viikonloppu!

näin sitten toissa lauantaina architecture in helsinkin (melkein kuuluis olla helsingin) livenä student unionissa! :O uskomaton setti. piti tietysti mennä keikan jälkeen stella kourassa juttelemaan älykkäitä bändiläisten kanssa suomesta ja helsingistä, eikä ne päässy musta eroon ennen kuin parrakas muusikko nimeltänsä jamie spontaanisti kirjoitti pienelle lapulle että "my favorite architect of helsinki is alva aalto". thih. mukanani magical musical touriin vein pojan ja töistä muusikko-robinin, joka on siis soittanut siis the framesin solistin kanssa livenä siis, ja jolle lainasin AiH:n levyn aikasemmin syssyllä (ja jota en oo tainnu saada vieläkään takaisin). hyvin oon saanu tätä kummaa musiikkimakua syötettyä näille paikallisille. pojat tykkäsi myös.

näin sitten sunnuntaina bloc partyn livenä ulster hallissa! :O
oli hienoa myös se. sain yhden erittäin hyvän valokuvaisen otettua, kun parkkeerattiin itsemme etuvasemmalle lavasta katsottuna. pistän jonnekin joutessani otoksia.

että onhan näitä. aiheita täältä.

ainiin ja niskat on superkipeet. näyttöpäätetyöskentely hermostuttaa, menen nukkumaan.


soi: joku bbc:n lopputunnari ja joulumainos jossa nallet tanssii punaisessa valossa lumisateessa.